— Mitäkö aion tehdä? Aion käydä heitä katsomassa. Sitten määrään heidät molemmat menemään naimisiin.
— Itsellesi valitset luonnollisesti nuoremman heistä!
— Hyvänen aika! Ihminen alkaa jo vanhentua ja kaipaa mukavaa, porvarillista elämää. Kohta kai saamme toivottaa sinullekin onnea.
— Olen jo kerran pyytänyt sinua, olemaan koskettelematta Helenen ja minun välistä suhdetta!
— Hyvä, mutta sallit kai minun huomauttaa sinulle, että rouva Potkanska on nyt kauniimpi kuin koskaan ennen?
— Vaiti! — huudahti Schwarz, koettaen salata riemua, jonka tämä huomautus hänessä aiheutti.
Samassa astui huoneeseen Wassilkiewicz.
— Poikkesinpa ohimennen tänne luoksesi, — sanoi hän Schwarzille; — Karl odottaa tuolla alhaalla, lähdemme yhdessä luennolle. Mutta kuulehan, Schwarz, minulla on jotakin sydämelläni ja nyt tahdon ilmoittaa sen sinulle. Pari sanaa vain: En tahtonut aluksi sekaantua rakkausasioihisi, mutta nyt en voi enää kauemmin vaieta. Sano minulle, mitä aikeita sinulla on Helenen suhteen?
Schwarz laski nopeasti piipun kädestänsä pöydälle, katsoi terävästi
Wassilkiewicziin ja sanoi:
— Kysymys kysymyksestä! Sano minulle, mitä sinua liikuttaa minun suhteeni Heleneen?