Schwarz loi vieraaseen epäluuloisen katseen. Mutta kun tämä oli ilmoittanut käyntinsä syyn, tukahdutti hän kiusallisen tunteensa ja antoi halutun osoitteen.
— Neiti Marie ihastuu varmasti saadessaan nähdä sukulaisensa, — sanoi Schwarz; — vahinko vain, ettei yksikään hänen sukulaisistaan kuusi kuukautta sitten välittänyt hänestä tuon taivaallista.
Pelski sopersi jotakin hämillään; ylioppilaan kasvot ja esiintymistapa vaikuttivat häneen ilmeisesti.
— Miksi annoit tuolle ihmiselle Marien osoitteen? — kysyi Augustinowicz heidän jäätyään kahden kesken.
— Olisinhan tehnyt itseni naurettavaksi, ellen olisi sitä hänelle antanut.
— Hän kysyi sitä minultakin, mutta en ilmoittanut sitä hänelle.
— Mitä sinä sanoit hänelle?
— Kaikkea muuta, mutta en tuota osoitetta. En tietänyt, olisiko se ollut sinulle mieleen.
— Mutta olisihan hän joka tapauksessa tavannut Marien.
— Totta kyllä. No niin, Witzbergien luona ei tänään ainakaan tule ikävä. Lähde mukaan.