Augustinowicz hymyili.
— Ei ollut niinkään helppo löytää osoitettanne, — jatkoi Pelski. — Tuolla herralla — hän hiljensi ääntänsä ja katsoi Augustinowicziin — on merkillinen tapa antaa tietoja. Onneksi saapui paikalle hänen ystävänsä, herra Schwarz, jolta sain tarvitsemani tiedot.
— Molemmat herrat asuvat samassa talossa missä minäkin asuin isävainajani kanssa.
— Ja kuinka tutustuitte heihin, serkku?
— Kun isäni sairastui, täytyi minun turvautua herra Schwarzin ystävällisyyteen… hän toimitti minut myöskin rouva Witzbergin luokse ja minä olen hänelle suuressa kiitollisuudenvelassa.
— Onko hän todella lääketieteen tohtori?
— Joka tapauksessa hänestä tulee se kohta. Pelski mietti hetkisen.
— Tunsin ulkomailla, Heidelbergissä, erään tohtori Schwarzin.
Olisikohan tämä jotakin sukua hänelle?
Nuori kreivitär punastui korviaan myöten.
— Sitä en todellakaan tiedä.