— Tunsitteko te isäni? — kysyi Marie.
— En, serkkuseni, olen ainoastaan kuullut riitaisuuksista ja muista ikävistä asioista, jotka jo kymmenen vuoden ajan ovat perheitämme rasittaneet, ja minä sanon teille suoraan, että päätarkoitus tämänpäiväisellä käynnilläni on tehdä loppu tästä surkeasta tilanteesta.
— Missä sukulaisuussuhteessa olitte isääni?
— Olen kasvanut ulkomailla ja tunnen sangen vähän näitä perhesuhteita. Olen ainoastaan sattumalle kiitollinen siitä, että olen keksinyt, paitsi sukulaisuussuhteemme, myöskin perheitämme yhdistävän läheisemmän siteen.
— Mitä tarkoitatte?
— Yksinkertaisimmin saneen: Tutkittuani isäni kuoleman jälkeen perhepapereitamme, huomasin suureksi hämmästyksekseni, että sekä teidän että Pelskin suvulla oli sama vaakuna.
— Saamme siis kiittää sattumaa onnesta, että saimme tehdä tuttavuutta kanssanne?
— Aivan niin, ja minä siunaan tuota sattumaa, rakas serkku.
Marie loi katseensa maahan, mutta kohotti sen sitten jälleen ja sanoi:
— Minäkin iloitsen siitä.