— Se olisi vahinko; niin viehättävä nuori mies!
— Ah, te ette voi muuta kuin tehdä pilaa kaikesta. Ja Schwarz, eikö häntä lainkaan hävetä noin kohdella Marieta?
— Hänellä ei ole aikaa käydä täällä, hän työskentelee!
Malinka saattoi kuitenkin jo seuraavana päivänä todeta, ettei Schwarz niin ankarasti työskennellyt kuin mitä Augustinowicz koetti uskotella, sillä ollessaan äitinsä kanssa kaupungilla ostoksilla, tapasi hän Schwarzin, joka oli erään toisen ylioppilaan seurassa. Tämä käveli surullisena katua alas, eikä hänellä näyttänyt ensinkään olevan kiirettä kotiin. Schwarz ei tuntenut Malinkaa, mutta tämä tunsi hänet heti ja kauhistui, nähdessään kuinka kalpeaksi nuori ylioppilas oli muuttunut; mies näytti kymmentä vuotta vanhemmalta.
— Hän on epäilemättä ollut sairas, — arveli tuo helläsydäminen olento,
— siksi ei Augustinowicz tahtonut mainita syytä hänen poissaoloonsa.
Schwarz on kai kieltänyt hänen sitä sanomasta meille, säästääksensä
Marieta pelästykseltä.
Ja äkkiä muuttui Schwarz Malinkan mielikuvituksessa sankariksi.
Illalla näyttäytyi Augustinowicz tavalliseen tapaansa. Hän tapasi salissa molemmat Witzbergit ja Marien.
— Herra Augustinowicz, — huudahti Malinka, — nyt tiedän miksi herra
Schwarz ei niin pitkään aikaan ole käynyt meillä!
Marien silmät kiilsivät, hän koetti hillitä itseänsä, mutta hänen kätensä vapisivat.
— Poika parka on mahtanut olla kovin sairas, hän on kalpea kuin itse kuolema. Miksi ette ole puhunut siitä meille? — sanoi rouva Witzberg.