— Augustinowicz, sinä salaat minulta jotakin.
— Katsoppas vaan tuota, heti kuvittelee hän mielessään, että on kysymys Mariesta! — huudahti toinen, rehahtaen äänekkääseen nauruun, joka kuitenkin kajahti teennäiseltä. Hän herkesi kuitenkin heti nauramasta, huomattuaan ystävänsä muuttuneet kasvonilmeet. Schwarzin syvälle painuneet posket olivat käyneet entistä kalpeammiksi ja hänen silmänsä leimusivat.
— No, olkoon menneeksi, kerron sinulle kaikki, — huudahti Augustinowicz. — Ystäväni, sinä olet voittanut pelin. Paholainen minut vieköön, ellet sinä ole suoriutunut voittajana! Hän rakastaa sinua.
Schwarz pyyhki vapisevalla kädellään hikeä otsaltaan.
— Entä Pelski? — kysyi hän kuivasti.
— Hän ei ole vielä tunnustanut!
— Tietääkö Marie kaikki mitä minulle on tapahtunut?
— Schwarz!
— Sano.
— Hän ei tiedä mitään, en ole sanonut hänelle mitään.