III
Uutisasukkaina.
Mikä Borowina oli?
Uutisasutus, jonka piti syntyä.
Nähtävästi oli nimi keksitty edeltäpäin, lähtien siitä periaatteesta, että kun kerran on olemassa nimi, niin pitää itse esineenkin olla olemassa. Ensinnäkin julistivat puolalaiset lehdet, vieläpä englantilaisetkin, jotka ilmestyivät New-Yorkissa, Chicagossa, Buffalossa, Detroitissa, Milwaukeessa, Manitobassa, Denverissa ja Calumetissa, sanalla sanoen kaikkialla, missä puolankieltä saattoi kuulla, yleensä jokaiselle ja erittäinkin puolalaisille siirtolaisille, että joka tahtoo elää terveenä, rikkaana, onnellisena, syödä lihavasti, elää kauvan ja kuoleman jälkeen tulla autuaaksi, sen pitää rientää ottamaan haltuunsa kappale maallista paratiisia eli Borowinaa. Ilmoituksissa sanottiin, että Arkansas, josta Borowinan pitää nousta, vielä on autio, mutta maailman terveellisin maa. Tosin Memfis-niminen kauppala, joka on aivan rajalla, tuolla puolen Missisipiä, on keltakuumeen pesä, mutta ilmoitusten mukaan ei kelta- eikä mikään muukaan kuume voi uida niin leveän joen yli kuin Missisipi. Arkansas-joen mäkisellä rannalla ei tuota kuumetta myöskään ole, sillä likellä asuvat Choctaw-indiaanit nylkisivät sen säälittä ja kuume vapisee nähdessään punanahkoja. Näin ollen tulevat uutisasukkaat Borowinassa asumaan aivan neutraalisella vyöhykkeellä, kun heillä on naapureinaan, idässä kuume ja lännessä punanahat. Sitäpaitsi odottaa heitä suuri tulevaisuus, koska Borowinassa tuhannen vuoden perästä epäilemättä on kaksi miljoonaa asukasta ja maasta, joka nyt maksaa puolitoista dollaria akrelta, tarjotaan silloin vähintäinkin tuhannen dollaria neliökyynärältä.
Tällaista kiitosta ja ylistystä oli tietysti vaikea vastustaa. Niille, joita ei Choctaw-indiaanien naapuruus miellyttänyt, vakuuttivat ilmoitukset, että tuota sotaista heimoa elähyttää erityinen mielisuosio puolalaisia kohtaan, joten saattaa odottaa, että heidän välinsä tulee olemaan erittäin sovinnollinen. Sitäpaitsi on tunnettu asia, että niin pian kuin metsien halki kulkee rautatie ja aroille ylenee ristimuotoisia telegraafipylväitä, nämä ristit hyvinkin pian tulevat merkitsemään indiaanien hautoja. Kun nyt rautatieyhtiö oli lunastanut koko Borowinaa ympäröivän maan, niin indiaanien häviäminen ei saattanut olla kuin ajan kysymys.
Rautatieyhtiö oli todella lunastanut maan, joten sekä uutisasutusten yhteys maailman kanssa että niiden tuotteiden menekki ja tulevaisuus oli taattu. Mutta ilmoitukset unohtivat lisätä, että mainittu rautatie vasta oli suunniteltu ja että juuri myymällä rautatielle maata asumattomasta korvesta, hallitus hankki tarvittavia varoja samaisen rautatien rakentamiseen. Helpostihan tuon unohduksen sentään soi anteeksi kysymyksen monimutkaisuuteen nähden. Ja eihän siinä kovin suurta eroa ollutkaan, oliko Borowina rautatielinjan varrella, tai syvässä sydänmaassa, jonne suurella vaivalla oli kuljettava rattailla.
Saattoi tuon pienen unohduksen tähden sentään syntyä ikävyyksiä, mutta ikävyydet olivat kun olivatkin ohimenevää laatua, sillä niin pian kuin rautatie valmistuisi, ne tietysti lakkaisivat. Tunnettu asia muuten on, ettei ilmoituksia tässä maassa koskaan tule ymmärtää sananmukaisesti. Kasvikin, istutettuna Amerikan maaperään, sysää vartta juurien kustannuksella; samoin paisuvat reklaamit amerikkalaisissa sanomalehdissä siihen määrään, että totuuden siementä on hyvin vaikea paljastaa korean kuoren alta. Vaikka näistä Borowinaa koskevista ilmoituksista karsi pois kaiken sen mikä tuntui niinkutsutulta "humbuugilta", niin saattoi sentään edellyttää, ettei tämä uutisasutus tulisi huonommaksi tuhansia muita, joitten syntymistä oli ilmoitettu vähemmällä liioittelulla.
Edellytykset olivat monessa suhteessa lupaavat. Sentähden suuri joukko puolalaisia perheitä, jotka olivat asuneet hajallaan kaikissa valtioissa, mikä pohjoisessa suurten järvien varsilla, mikä Floridan palmumetsissä, mikä Atlantin tai Kalifornianlahden rannoilla, nyt kirjottautui siirtolaisiksi nousevaan uutiskylään. Masuurit Preussista, schlesialaiset, poosenilaiset, galiitsialaiset, liettualaiset Augustowon kuvernementistä ja masuurit Varsovan ympäriltä, jotka tekivät työtä tehtaissa ja jotka jo kauvan olivat ikävöineet talonpojan maalaista elämää, käyttivät hyväkseen ensi tilaisuutta päästäkseen ummehtuneista, savun ja noen mustentamista kaupungeista ja saadakseen tarttua auraan ja kirveeseen Arkansasin laajoilla sydänmailla. Ne, jotka pitivät "Neitsyt Maariaa" Texasissa liian kuumana, Minnesotaa liian kylmänä, Detroitia liian kosteana ja Radomia Illinoisissa liian köyhänä, liittyivät näihin ensimainittuihin. Useita satoja henkiä, enimmäkseen miehiä, mutta myöskin paljon naisia ja lapsia läksi siis liikkeelle Arkansasia kohti. Siirtolaisten tulva ei pelästynyt nimitystä "Bloody-Arkansas", s.o. "Verinen-Arkansas". Totta puhuen tässä maassa vielä tänäkin päivänä vilisee rosvoavia indiaaneja, kaikellaisia henkipattoja ja ryövärejä, jotka ovat päässeet pakoon lain rangaistusta, villejä skwatereja, jotka vastoin hallituksen kieltoa kuljettavat puita Red-Riveriin ja kaikenkaltaisia muita seikkailijoita ja maankiertäjöitä, jotka ovat saaneet vältetyksi hirsipuun; kun vielä lisätään, että tämän maan läntinen osa on kuuluisa hirveistä taisteluistaan punanahkaisten ja valkeaihoisten buffelimetsästäjien välillä ja että juuri täällä vallitsee tuo kamala "lynch-laki", niin lukija vähitellen alkaa olla selvillä uutisasutuksen tulevaisuustoiveista. Kun masuuri tuntee kourassaan nuijan ja varsinkin jos hänen ympärillään on toisia masuureja, niin ei hän pakene ketään, ja se, joka tuppaa hänen tielleen, saa silloin kuulla: "no lurjukset, pois nyt siitä rähisemästä, taikka minä suutun ja lyön jalat poikki!" On huomattu sekin, että masuurit mielellään asettuvat asumaan likettäin, jotta Matti aina tarpeen sattuessa voisi rientää auttamaan naapurin Mattia.
Useinten kokouspaikkana oli Little-Rockin kaupunki, mutta Little-Rockista oli Clarcsvilleen matkaa — Clarcsville oli likeisin asuttu paikka ja nousevan Borowinan naapuri — vähän pitemmältä kuin Varsovasta Krakovaan ja matka vei, sen pahempi, läpi erämaitten, aarniometsien ja tulvavesien. Ne, jotka eivät tahtoneet odottaa koko joukkiota, vaan läksivät matkaan yksikseen, olivat kadonneet jäljettömiin, mutta pääjoukon oli käynyt onnellisesti ja se majaili nyt keskellä metsiä.