Kirveeniskut olivat vähitellen kokonaan vaienneet, mutta metsä humisi ikäänkuin ivaten ihmisten voimattomuutta. "Raada täällä nyt pari vuotta ja kuole sitte nälkään!" virkkoivat miehet toisilleen. Metsä vaan humisi ikäänkuin pilkaten. Eräänä iltana tuli Wawrzon Marysian luo ja lausui:
— Kaikki täällä nyt näkyvät joutuvan perikatoon, me myöskin.
— Tapahtukoon Jumalan tahto, vastasi tyttö, — mutta ei Hän meitä heitä nytkään, onhan hän tähänkin asti ollut meille armollinen.
Niin lausuen nosti tyttö siniset silmänsä tähtitaivasta kohti ja tulen valossa oli hän kaunis katsella kuin pyhä kuva. Mutta Chicagon miehet ja texasilaiset metsästäjäpojat iskivät häneen katseensa ja virkkoivat:
— Me emme myöskään heitä sinua, sinä heleä aamurusko!
Tyttö ajatteli sitä yhtä ainoaa, jonka kanssa hän olisi ollut valmis kulkemaan vaikkapa maailman ääriin asti, Jaskoa Lipincessä. Mutta Jasko, vaikka oli luvannut sotkana läpi vesien soutaa, kurkena halki ilman lentää, kultasormuksena maat manteret kieriä, ei ollut soutanut, ei ollut lentänyt, vaan hyljännyt oli onnettoman tyttönsä!
Tietysti Marysia tiesi, että uutisasukkaitten asiat olivat huonolla kannalla, mutta hän oli jo päässyt sellaiseen mielentilaan, Jumala oli pelastanut hänet niin suurista vaaroista ja kärsimykset olivat jo niin kirkastaneet hänen sielunsa, ettei mikään pystynyt järkyttämään hänen luottamustaan taivaalliseen apuun.
Ja muistihan hän vielä, että vanha herra New-Yorkissa, joka oli auttanut heitä nousemaan kurjuudesta ja lähtemään tänne, oli antanut hänelle nimikorttinsa, sanoen, että jos häntä onnettomuus uhkaa, niin hän saa kääntyä hänen puoleensa ja että hän aina auttaa häntä.
Päivä päivältä kävi uutisasukkaitten tila uhkaavammaksi. Moni lähti kulkemaan yön selkään ja jäi sille tielleen. Metsä pilkkasi ja humisi huminataan.
Vihdoin sairastui vanha Wawrzon heikkouttaan. Hätäyksissään rupesi hän rukoilemaan. Kaksi päivää hän vielä pysyi pystyssä, mutta kolmantena ei hän enään voinut nousta. Tyttö läksi metsään, keräsi sammaleita, levitti ne nurmelle rakennuksen seinikolle, asetti isän sammalvuoteelle ja valmisti hänelle lääkettä viinasta.