Nuku rauhassa, Jussi!
* * * * *
Seuraavana päivänä palasivat herrasväet Italiasta ja heidän mukanaan oli nuori neiti ja herra joka hakkaili neitiä.
Herra lausui:
— Quel beau pays que l'Italie! [Mikä ihana maa se Italia on!]
— Ja mikä taiteilijakansa! On est heureux de chercher là-bas de talents et de les protéger… lisäsi neiti. [Kuinka on hauskaa siellä etsiä ja suojella kykyjä!]
Jussin haudalla humisivat koivut.
ENKELI
("JAMIOL")
Lupiskoryn kauppalassa oli Kalikstowan maahanpaniaisten jälkeen pidetty messu ja messun loputtua oli kirkkoon jäänyt muutamia akkoja, jotka tahtoivat veisata virren loppuun. Oli kello neljän aika iltapäivällä ja kirkossa oli hämärä, sillä talvella tulee jo siihen aikaan pimeä. Pääalttari varsinkin oli vaipunut mustaan varjoon. Kaksi kynttilää paloi vielä ciboriumin ympärillä, mutta niiden tuikkivat liekit tuskin jaksoivat valaista kullattuja ovia ja ristillä riippuvan Kristuksen jalkoja, joihin oli lyöty ääretön naula. Tämän naulan pää loisti suurena, kiiltävänä pisteenä alttarilla. Toiset kynttilät olivat vasta sammutetut ja niistä nousi savukiemuroita, jotka täyttivät pappispenkkien ympäristön vahan hajulla.