"En, herra, mutta olen saanut selvän siitä, mitä tietää merkki, jonka hän sinulle piirsi, tiedän, mitä väkeä ne ovat, jotka hänet ryöstivät, ja tiedän, minkä jumalien tunnustajien joukosta häntä tulee etsiä."
Vinitius oli jo karkaamaisillaan istuimeltaan, mutta Petronius laski kätensä hänen olkapäälleen ja kääntyen Chilonin puoleen virkkoi:
"Jatka!"
"Tiedätkö varmaan, herra, että neito piirsi hiekkaan kalan?"
"Tiedän!" tokaisi Vinitius vastaukseksi.
"Siinä tapauksessa hän on kristitty, ja kristityt hänet ovat vieneet."
Hetkiseksi vaikenivat kaikki.
"Kuuleppas, Chilon," virkkoi vihdoin Petronius. "Tämä sukulaiseni on päättänyt antaa sinulle aika paljon rahaa, jos löydät neidon, mutta sinä saat saman määrän raippoja, jos aiot pettää hänet. Edellisessä tapauksessa voit ostaa vaikkapa kolme kirjuria, jälkimmäisessä tapauksessa ei kaikkien seitsemän viisaankaan filosofia—oma viisautesi siihen luettuna—riittäisi voitelemaan haavojasi."
"Neito on kristitty, herra!" huudahti kreikkalainen.
"Maltapa, Chilon. Sinä et ole mikään tyhmä mies. Tiedämme kaikki, että Junia Silana ja Calvia Crispinilla haastoivat Pomponia Graecinan oikeuden eteen kristittyjen taikauskon tunnustamisesta, mutta tiedämme myöskin, että kotituomioistuin vapautti hänet syytöksestä. Aiotko sinä taasen uudistaa tuon syytöksen? Aiotko väittää meille, että Pomponia ja Lygia vihaavat ihmissukua, että he myrkyttävät kaivot ja suihkulähteet, että he palvelevat aasin päätä, että he surmaavat lapsia ja viettävät mitä riettainta elämää? Varo, Chilon, ettei väitteesi vastaväitteenä kimmahda takaisin omaan selkääsi."