"Niin!" lausui Vinitius.
He sanoivat toisilleen jo hyvästi, mutta samassa hetkessä tuli orja ilmoittamaan, että Chilon Chilonides on etehisessä odottamassa ja pyytää päästä herrojen puheille.
Vinitius käski paikalla päästää hänet sisään.
"Hahhah!" huudahti Petronius. "Enkö sanonut sitä! Kautta Herkuleen, pysy vain tyynenä! Muuten hän kohta käskee sinua, etkä sinä häntä."
"Tervehdys ja kunnia jalosukuiselle sotilastribunille, kuten myös sinulle, herra!" lausui Chilon, astuen huoneeseen. "Kasvakoon onnenne yhtä suureksi kuin kunnianne ja ulottukoon kunnianne Herkuleen pylväistä aina Parttein maan ääriin asti."
"Terve, sinä hyveen ja viisauden lainsäätäjä!" vastasi Petronius.
Vinitius koetti pysytellä näennäisen tyynenä.
"Mitä uutta?"
"Viime kerralla toin sinulle toivon että neito löytyy, nyt tuon varmuuden."
"Sinä siis et vielä ole löytänyt häntä?"