Hän vei taasen päänsä tulisijan ääreen ja puhalsi hiiliä, joiden päälle hän juuri oli heittänyt puita. Sitten hän veti pois päänsä ja virkkoi:
"Meillä ei ole orjia."
Mutta Vinitius kysyi:
"Missä Lygia on?"
"Vastahan hän tästä läksi ja jätti minut valmistamaan sinulle aamiaista.
Hän on tässä valvonut koko yön."
"Mikset sinä valvonut hänen puolestaan?"
"Hän tahtoi itse valvoa, ja minun asiani on totella."
Hänen kasvonsa synkistyivät äkkiä, ja hetken perästä hän sanoi:
"Jollen olisi totellut häntä, et sinä, herra, enää eläisi."
"Joko sinä kadut, ettet tappanut minua?"