"Ja meille naitat tähtiä. Muodostamme siten uuden tähtisikermän, joka tulee saamaan Neron nimen. Naita sentään Vitellius Niilin kanssa, niin hänestä tulee virtahepojen isä, ja lahjoita Tigellinukselle erämaa, niin hänestä tulee shakalien kuningas…"
"Entä mitä sinä minulle määräät?" kysyi Vatinius.
"Apis sinua siunatkoon! Sinä valmistit meille Beneventumissa niin suurenmoiset kilpaleikit, etten saata toivottaa sinulle mitään pahaa. Yökylmällä palelee sfinksin käpäliä—valmista sinä sille jalkineet. Voit myöskin tehdä kengät kolosseille, jotka koristavat temppelille johtavaa puukujaa. Kyllä siellä jokainen saa sopivaa työtä. Domitius Aferista esimerkiksi tehdään rahavartia, hän kun on tunnettu rehelliseksi mieheksi. Minä pidän siitä, Caesar, että sinä uneksit Egyptistä, mutta tulin pahalle mielelle, kun siirsit matkasi tuonnemmaksi."
Nero virkkoi:
"Teidän kuolevaiset silmänne eivät mitään nähneet, sillä jumalatar tekee itsensä näkymättömäksi, kun ei hän tahdo näyttäytyä. Tiedättekö, että kun olin Vestan temppelissä, niin jumalatar itse tuli luokseni ja kuiskasi korvaani: »Siirrä matkasi tuonnemmaksi.» Se oli minulle niin odottamatonta, että pelästyin, vaikka minun tietysti tulisi olla jumalille kiitollinen tästä heidän erityisestä huolenpidostaan."
"Me pelästyimme kaikki," sanoi Tigellinus. "Vestalitar Rubria pyörtyi."
"Rubria, todellakin!" huudahti Nero. "Kuinka hänellä on lumivalkea kaula!"
"Mutta hän punastui sinut nähdessään, jumalallinen Caesar…"
"Niin! minäkin olin sen huomaavinani. Kummallista! Jokainen vestalitar tekee aina niin jumalallisen vaikutuksen, mutta Rubria on lisäksi hyvin kaunis."
Siinä hän hetkisen mietti ja virkkoi sitten: