Hän työnsi luotaan hunnutetun naisen ja virkkoi:
"Ole kuka olet, minä rakastan toista enkä huoli sinusta."
Mutta nainen korotti päätään hänen puoleensa.
"Nosta huntua!"
Samassa alkoivat likeiset myrttipensaat kahista ja nainen katosi kuin unennäkö. Ainoastaan hänen naurunsa helisi vielä outona ja ikäänkuin pahaa ennustaen.
Petronius seisahtui Vinitiuksen eteen.
"Olen nähnyt ja kuullut kaikki," puhui hän.
Ja Vinitius vastasi:
"Lähtekäämme täältä!"
He läksivät ja riensivät luolista loistavien tulien, lehtojen ja ratsastavien pretorianisotamiesten ohitse kantotuoleilleen.