"Hyvä," vastasi Petronius ja astui kantotuolista. "Tottahan sinä tiedät, että ylihuomenna lähdetään Antiumiin."
"Mistä minä sen tietäisin?"
"Missä maailmassa sinä oikein elät? Minäkö vasta sinulle sen uutisen tuon? Niin! Ole nyt valmiina varhain ylihuomis-aamuna. Herneet ja oliviöljy eivät ole auttaneet, huivi, kierrettynä paksun kaulan ympäri, ei myöskään auttanut, ja Vaskiparran ääni on yhä käheä. Asiain niin ollen ei viivyttelemistä ole ajatteleminenkaan. Hän kiroilee Roomaa ja Rooman ilmaa, hän haluaisi hävittää koko kaupungin maan tasalle ja tuhota sen tulella. Hän haluaa kiireen kautta päästä meren rannalle ja sanoo, että haju, joka nousee kapeilta kaduilta, vie hänet hautaan. Tänään on uhrattu suuria uhreja kaikissa temppeleissä, jotta hänen äänensä palaisi, mutta voi roomalaisia ja varsinkin senaattoreja, jollei ääni pian palaa!"
"Eihän olisi syytä lähteä Akaiaan, jos se palaisi."
"Eikö meidän jumalallisella Caesarillamme sitten muka ole muita lahjoja kuin ääni? huudahti Petronius hymyillen.—Voisihan hän esiintyä Olympon leikeissä runoilijana ja esittää Trojan palon; tai vaununohjaajana, soittajana, painiskelijana, vaikkapa tanssijana. Varmaan hän joka kerralla korjaisi kaikille voittajille määrätyt seppeleet. Tiedätkö, miksi apina sairastui? Eilen hän tahtoi näyttää olevansa yhtä hyvä tanssija kuin Pariksemme ja esitti meille tanssien Ledan seikkailut, mutta hiestyi ja kylmettyi. Hän oli aivan yhtä märkä ja limainen kuin ankerias, joka juuri on nostettu vedestä. Yhtämittaa hän muutteli naamaa, kieritteli kuin hämähäkki ja riuhtoi käsillään kuin juopunut merimies. Inhoittavaa oli katsella hänen suurta vatsaansa ja ohuita sääriään. Paris oli opettanut häntä jo kahden viikon ajan, mutta koetapa ajatella Vaskipartaa Ledana tai jumalallisena joutsenena. Siinä se on joutsen! En tiedä mitä enää sanoisin! Mutta hän aikoo julkisesti esittää saman pantomimin, ensin Antiumissa, sitten Roomassa."
"Hänen esiintymisensä julkisena laulajana on jo herättänyt paheksumista, ja onhan kuulumatonta, että roomalainen Caesar esiintyy miminä, matkijana. Ei, sitä totisesti ei Roomakaan siedä!"
"Rakkaani! Rooma sietää mitä hyvänsä, ja senaatti kiittää »isänmaan isää» kaikesta."
Hetken perästä hän jatkoi:
"Roskaväki ylpeilee siitä, että Caesar on sen kulharina."
"Sano nyt itse: voiko ihminen sen alemmaksi vaipua?"