"Kiitos! Ja olkoon Fortuna sinulle suosiollinen!"
"Ole kärsivällinen."
"Minne käskit kantaa meitä?"
"Chrysothemiksen luo."
"Onnellinen sinä, joka omistat rakastettusi."
"Minäkö? Tiedätkö mikä minua vielä huvittaa Chrysothemiksessa? Se, että hän yhdessä oman vapautetun orjani, luutunsoittaja Theokleen kanssa pettää minua ja luulee, etten minä mitään näe. Rakastinhan minä häntä joskus—nyt minua ainoastaan huvittaa hänen valheellisuutensa ja hänen tyhmyytensä. Mennäänpä yhdessä hänen luokseen. Jos hän rupeaa mielistelemään sinua ja kirjoittaa jotakin pöytään viiniin kastetulla sormellaan, niin voit olla vakuutettu, etten käy mustasukkaiseksi."
He antoivat käskyn, että heidät kannettaisiin Chrysothemiksen luo.
Juuri kun he saapuivat perille, laski Petronius kätensä Vinitiuksen olalle ja huudahti:
"Odotapa, nyt luulen keksineeni keinon!"
"Palkitkoot sinua kaikki jumalat!"