"Kiitän sinua, Herkules! Sanoitko: viinitarhoineen?… Kiitän sinua!
Oi, kiitän! Viinitarhoineen!"
He sivuuttivat Vaticanuksen kukkulan, joka tulipalon hohteessa heloitti aivan punaisena, pääsivät Naumachian tuolle puolen ja kääntyivät oikealle. Heidän tarkoituksensa oli ratsastaa Vaticanuksen kentän poikki, tulla joelle, päästä sen yli ja siitä Porta Flaminalle. Äkkiä Chilon seisautti muulinsa ja virkkoi:
"Herra! Päähäni pälkähti hyvä tuuma."
"Puhu!" kehoitti Vinitius.
"Janiculuksen ja Vaticanuksen kukkuloiden välillä Agrippan lammen takana on kuoppia, joista otettiin kiviä ja hiekkaa, kun Neron sirkusta rakennettiin. Kuule nyt herra, mitä sanon! Kuten tiedät, asuu täällä Tiberin takana paljon juutalaisia. Nämä ovat viime aikoina hirveällä tavalla ruvenneet vainoamaan kristittyjä. Muistat ehkä, että Roomassa jo jumalallisen Klaudiuksen aikana oli sellaisia kahakoita, että Caesarin täytyi karkoittaa juutalaiset kaupungista. Sittemmin he palasivat takaisin ja nyt he elävät huolettomina Augustan suojeluksen alla ja kohtelevat kristittyjä kahta ankarammin. Minä tiedän sen. Olen omin silmin nähnyt! Tosin ei ole annettu mitään virallista julistusta heitä vastaan, mutta juutalaiset menevät kaupunginprefektin luo ja syyttävät heitä siitä, että he murhaavat lapsia, palvelevat aasia ja julistavat oppia, jota ei senaatti ole vahvistanut. Itse puolestaan he hyökkäävät heidän rukoushuoneisiinsa ja käyttäytyvät niin raivoisasti, että kristittyjen täytyy mennä piiloon."
"Mitä muuta sinulla on sanomista?" kysyi Vinitius.
"Sitä, herra, että kristittyjen vainoja välttääkseen täytyy pitää rukouksensa salaa, vaikka Tiberin takana kyllä on julkinen synagoga. He kokoontuvat autioihin latoihin tai santakuoppiin kaupungin ulkopuolella. Kristityt Tiberin takaa ovat valinneet käytettäväkseen juuri sen hiekkakuopan, joka on syntynyt sirkusta ja useita Tiberin rannalle tehtyjä taloja rakennettaessa. Nyt, kun kaupunki palaa, rukoilevat he lakkaamatta. Voimme tavata heitä lukemattomia määriä maakuopista. Sentähden ehdottaisin, herra, että poikkeaisimme tänne katsomaan."
"Mutta sinähän sanoit, että Linus oli lähtenyt Ostrianumiin!" huudahti
Vinitius kärsimättömästi.
"Mutta sinä lupasit minulle talon ja viinitarhan likellä Ameriolaa," vastasi Chilon, "ja sentähden tahdon minä etsiä neidon kaikkialta, mistä vain saatan toivoa löytäväni hänet. He ovat tulipalon sytyttyä voineet palata Tiberin taakse… He ovat ehkä kiertäneet kaupungin ympäri, kuten me nyt teemme. Linuksella on näet talo, hän on luultavasti tahtonut nähdä, syttyisikö sekin kaupunginosa tuleen, missä hänen talonsa on. Jos niin on käynyt, vannon sinulle, herra, kautta Persephoneen, että tapaamme heidät hiekkahaudasta. Ainakin saamme heistä tietoja."
"Olet oikeassa. Johda minut siis sinne," käski tribuni.