Papit kävivät vieläkin kalpeammiksi, mutta vanhempi heistä korotti taaskin äänensä:
"Sinun sanasi, herra, ovat suloiset kuin viinirypäleterttu ja kuin kypsä viikuna, sillä Jehova on täyttänyt sydämesi hyvyydellä. Mutta vaikka isäsi edeltäjä, Caesar Cajus, olikin julma mies, eivät lähettiläämme tunnustaneet häntä jumalaksi, vaan olivat valmiit kuolemaan mieluummin kuin rikkomaan lain käskyjä."
"Käskihän Kaligula heittää heidät jalopeurojen eteen?"
"Ei, herra, Caesar Cajus pelkäsi Jehovan vihaa."
He nostivat päänsä, sillä mahtavan Jehovan nimi rohkaisi heitä. Luottaen hänen apuunsa katsoivat he jo rohkeammin Neroa silmiin.
"Syytättekö kristittyjä Rooman polttamisesta?" kysyi Caesar.
"Me syytämme heitä, oi herra, vain siitä, että he ovat lain vastustajia, ihmissuvun vihamiehiä, Rooman ja sinun vihamiehiäsi, sekä siitä, että he jo aikoja sitten ovat uhanneet kaupunkia ja maailmaa tulella. Loput kertoo sinulle tämä mies, jonka huulia ei valhe ole tahrinut, koska hänen äitinsä suonissa virtasi valitun kansan veri."
Nero kääntyi Chilonin puoleen:
"Kuka olet?"
"Ihailijasi, oi Osiris, ja köyhä stoikko…"