"En kärsi stoikkoja," huomautti Nero, "vihaan Traseasta, vihaan Musoniusta ja Cornutusta. Minä en siedä heidän puhettansa, he halveksivat taidetta ja elävät vapaaehtoisesti liassa ja kurjuudessa."
"Herra, sinun opettajasi Seneca omistaa tuhat seeteripuusta tehtyä pöytää—minä olen valmis omistamaan niitä kaksi kertaa niin paljon, jos sinä vain käsket. Olen stoikko tarpeen vaatiessa. Seppelöi, oi säteilevä Caesar, stoalaisuuteni ruusuilla ja aseta sen eteen viinileili—niin minä olen valmis laulamaan Anakreonia sellaisella innolla, että epikurealaisten korvat halkeavat."
Nero, jota nimitys "säteilevä" mairitteli, hymähti ja lausui:
"Sinä miellytät minua!"
"Se mies maksaa yhtä paljon kultaa kuin hän painaa," huomautti
Tigellinus.
Chilon puuttui puheeseen:
"Täytä, herra, minun vaakapuoleni anteliaisuudellasi, sillä muuten tuuli puhaltaa pois makson…"
"Totta totisesti, et sinä painollasi voita Vitelliusta," huomautti
Caesar.
"Ehei, sinä hopeakaarinen kuu, eivät minun sukkeluuteni ole lyijystä!"
"Huomaan, ettei lakisi estä sinua nimittämästä minua jumalaksi."