Tyttö painoi kultaisen päänsä hänen rinnalleen ja virkkoi:
"Herra, Anthemios laulajineen on tullut ja kysyy, tahdotko tänään häntä kuunnella."
"Antaa hänen odottaa. Aterian jälkeen hän saa laulaa meille hymninsä Apollolle. Ympärillä on vielä tuhkaa ja hiiliä, mutta me kuuntelemme hymniä Apollolle! Kautta Paphoksen lehtojen! Kun näen sinut tuossa Coa vestiksessä, luulen Afroditen verhoutuneen pilvenhattaraan ja laskeutuneen alas eteeni."
"Oi herra!" huudahti Eunike.
"Tule tänne, Eunike, kiedo käsivarret ympärilleni ja ojenna minulle huulesi… Rakastatko minua?"
"En rakastaisi Zeusta enemmän kuin sinua."
Hän painoi huulensa hänen huuliaan vasten, ja onni pani hänet värisemään hänen sylissään.
Hetkisen perästä Petronius lausui:
"Mutta entä jos meidän täytyisi erota?…"
Eunike loi häneen pelästyneen silmäyksen: