"Antakoon minulle merkin, että hän pelastaa Rufiuksen."
Petronius kohautti olkapäitään.
"Minä en ole tullut tänne hänen lähettiläänään, oi jumalatar. Sanon sinulle vain, että koeta elää paremmassa sovussa jumalien, sekä roomalaisten että vieraiden kanssa."
"Minä lähden!" huudahti Poppaea murtuneella äänellä.
Petronius hengitti syvään.
"Vihdoinkin olen saanut aikaan jotakin!" ajatteli hän.
Ja palattuaan Vinitiuksen luokse virkkoi hän:
"Rukoile jumalaasi, ettei Lygia kuolisi kuumeeseen, sillä jollei hän kuole, niin suuri vestalitar käskee vapauttaa hänet. Itse Augusta pyytää häntä sitä tekemään."
Vinitius loi häneen silmänsä, joista kuume loisti, ja vastasi:
"Hänet vapauttaa Kristus."