Vanhus tuijotti häneen suu auki, ikäänkuin ei hän olisi käsittänyt kysymystä, ja rupesi siristelemään silmiään.
Vestinus uudisti kysymyksensä:
"Ovatko raivottaret kimpussasi?"
"Ei," vastasi Chilon, "mutta edessäni on yö."
"Kuinka? Yökö… Olkoot jumalat sinulle armolliset! Mitä sinä sanoit?
Yökö?"
"Hirveä yö ja hämäryys, jossa on jotakin, joka liikkuu ja likenee minua.
Mutta minä en tiedä mitä se on, vaan pelkään."
"Olen aina ollut vakuutettu, että löytyy noitia. Etkö ole nähnyt unia?"
"En, sillä en ole maannut. En saattanut ajatella, että heitä rangaistaisiin sillä tavalla."
"Säälitkö sinä heitä?"
"Miksi te vuodatatte niin paljon verta? Kuulitko, mitä se ukko huusi ristiltä? Voi meitä!"