"Kuulin," vastasi Vestinus. "Mutta ovathan he murhapolttajia."
"Eivät ole!"
"Ovathan he ihmissuvun vihollisia."
"Eivät ole!"
"Ovathan he myrkyttäneet veden."
"Eivät ole!"
"Ja surmanneet lapsia…"
"Eivät ole!"
"Kuinka!" kysyi Vestinus kummissaan. "Itsehän sinä niin sanoit ja itsehän sinä heidät annoit Tigellinuksen käsiin?"
"Juuri sentähden minua nyt ympäröi yö ja kuolema likenee minua… Välistä minusta tuntuu siltä kuin jo olisin kuollut, ja te muut samaten."