"Ei! He kuolevat ja me jäämme henkiin. Mutta sanoppa minulle: mitä he kuollessaan näkevät?"
"Kristuksen…"
"Vai onko se heidän jumalansa? Onko väkeväkin jumala?"
Chilon vastasi hänkin kysymyksellä:
"Mitä soihtuja aiotaan sytyttää puutarhaan? Kuulitko mitä Caesar sanoi?"
"Kuulin kyllä ja tiedän muutenkin. Ne ovat nimeltään »sarmentitii» ja »semaxii»… Kristityt puetaan kidutustunicaan, joka on kastettu pikeen, sitten heidät sidotaan paaluihin ja sytytetään palamaan… Kunhan ei heidän jumalansa vain kostaisi kaupungille… Semaxii!! se on hirveä rangaistus."
"On se minusta sentään parempi kuin verenvuodatus," vastasi Chilon. "Käskepä orjan ojentaa malja huulilleni. Minun on jano, mutta viini voi läikähtää, kun käteni vapisee vanhuuttaan…"
Toiset augustianit keskustelivat niinikään kristityistä. Vanha Domitius
Afer teki heistä pilkkaa.
"Heitä on niin paljo," sanoi hän, "että he huoleti voisivat nostaa sisällisen sodan, ja kuten muistatte pelkäsimmekin, että he ryhtyisivät puolustukseen. Mutta he kuolevat kuten lampaat."
"Koettakootpa muuta!" huusi Tigellinus.