"Tahdon tuoda sinulle pelastusta."
Chilon nojasi puuta vasten.
Hänen jalkansa eivät kannattaneet häntä, ja kädet vaipuivat hervottomina alas.
"Minua ei voi pelastaa!" lausui hän synkästi.
"Etkö ole kuullut, että Jumala armahti katuvaa ryöväriä ristinpuulla?" kysyi Paavali.
"Etkö tiedä, mitä minä olen tehnyt?"
"Olen nähnyt sinun tuskasi ja kuullut oikean todistuksesi."
"Oi herra!!…"
"Ja kun Kristuksen palvelijakin tuskan ja kuoleman hetkellä oli valmis antamaan sinulle anteeksi, niin kuinka ei Kristus sinulle anteeksi antaisi?"
Chilon kävi molemmin käsin kiinni päähänsä, ikäänkuin hän olisi tulemaisillaan hulluksi, ja toisti toistamistaan: