"Hän on Euniken tuttava ja Eunike, joka juuri tulee järjestämään togani poimuja, saa antaa hänestä likempiä tietoja."
"Onko se sama tyttö, jonka eilen tahdoit lahjoittaa minulle?"
"On sama, jonka eilen hylkäsit. Olen sinulle muuten hyvin kiitollinen siitä, sillä hän on paras vestiplica, poimujen järjestäjä koko kaupungissa."
Tuskin oli hän lakannut puhumasta, kun vestiplica tuli huoneeseen, otti togan, joka oli kääritty norsunluulla kirjaellulle tuolille, levitti sen ja heitti Petroniuksen hartioille. Hänen kasvonsa olivat kirkkaat ja tyynet, hänen silmistään loisti ilo.
Petronius katseli häntä ja huomasi, että hän oli hyvin kaunis. Käärittyään hänen ympärilleen togan rupesi tyttö järjestelemään sitä ja kumartui tuontuostakin oikomaan poimuja. Petronius huomasi, että hänen hartioidensa väri oli ihanan vaaleasti ruusuinen ja että rinta ja käsivarret kuulsivat kuin helmi-emo tai alabasteri.
"Eunike," virkkoi hän, "onko mies tullut, josta eilen puhuit
Teireisiaalle?"
"On, herra."
"Mikä hänen nimensä on?"
"Chilon Chilonides, herra."
"Kuka hän on?"