"Ei ole vaikea tietää," vastasi Chilon, "kun kahden kuuluisan talon orjakunnat eivät muusta puhu kuin siitä yhdestä asiasta ja kun sitäpaitsi puoli Roomaa kaikuna toistaa heidän puheensa. Toissa iltana ryöstettiin neito, joka on kasvatettu Aulus Plautiuksen talossa, nimeltään Lygia, tai oikeammin sanoen Callina—kun orjasi, oi herra, olivat saattamassa häntä Caesarin palatsista sinun »insulaasi». Minä puolestani lupaan löytää hänet kaupungista tai, jos hän olisi poistunut kaupungista—mikä ei ole luultavaa—antaa sinulle, jalosukuinen tribuni, tiedon hänen pakopaikastaan."
"Hyvä on," virkkoi Vinitius, jota vastauksen täsmällisyys miellytti.
"Mitä keinoja aiot käyttää?"
Chilon hymähti viekkaasti.
"Keinot ovat sinun käsissäsi, herra. Mutta minulla on äly."
Petronius hymähti. Hän oli täysin tyytyväinen vieraaseensa.
"Tuo mies saattaa löytää neidon," mietti hän.
Vinitius rypisteli kokoonkasvaneita kulmakarvojaan.
"Jos sinä, kurja" virkkoi hän "vain voitonhimosta petät minua, niin annan ruoskia sinut kuoliaaksi."
"Olen filosofi, herra. Filosofia ei johda voitonhimo—varsinkaan ei sinun jalomielisen lupauksesi jälkeen."
"Vai olet sinä filosofi?" kysyi Petronius. "Eunike sanoi, että olet parantaja ja ennustaja. Mistä sinä Euniken tunnet?"