"Hän tuli kysymään minulta neuvoa, sillä maineeni oli kaikunut hänenkin korviinsa."
"Mitä neuvoa hän tahtoi?"
"Neuvoa rakkautta vastaan. Hän tahtoi parantua toivottomasta rakkaudesta."
"Entä paransitko hänet?"
"Tein enemmänkin, sillä annoin hänelle amuletin, joka tuottaa vastarakkautta. Paphoksessa Kypron saarella on temppeli, jossa, oi herra, säilytetään Venuksen vyö. Annoin hänelle kaksi langanpätkää tästä vyöstä, suljettuina mantelin kuoreen."
"Ja otit hyvät maksot tietysti?"
"Vastarakkauden lahjasta ei kukaan koskaan voi maksaa tarpeeksi. Kas, oikeasta kädestäni puuttuu kaksi sormea ja sentähden puuhaan itselleni kirjuri-orjaa, jotta hän kirjoittaisi muistiin ajatukseni ja toimittaisi oppini maailman tietoon."
"Mihin kouluun sinä sitten kuulut, jumalallinen tietäjä?"
"Olen kyynikko, herra, sillä viittani on risainen; olen stoikko, sillä kannan köyhyyteni kärsivällisyydellä; peripatetikkokin olen, sillä en omista kantotuolia, vaan kuljen jalkaisin viinikellarista viinikellariin ja opetan matkalla niitä, jotka lupaavat tarjota minulle viiniruukun."
"Käytkö sitten viiniruukun ääressä puhujaksi?"