— Mutta sinua hän koettaa lähennellä! — vastaan minä rientäen myöskin vaatteiden taa. — Sinä voit neuvotella hänen kanssaan.
Ovi avautuu ja kuka astuukaan sisään? Ei isäntä, vaan ovenvartia siitä talosta, jossa Suslowskit asuvat.
Me riennämme piilopaikastamme esiin.
— Tuon kirjeen herralle, — sanoo ovenvartia.
Minä otan kirjeen… Pyhä Hermes! Se on Kazialta! Avaan kuoren ja luen:
'Olen varma siitä, että vanhempani suovat meille anteeksi.
Tulkaa heti, huolimatta siitä, että on näin varhaista.
Palasimme juuri terveyslähteeltä puistosta.
K.'
En todellakaan tiedä, mitä hänen vanhemmillaan on minulle anteeksi annettavaa, mutta nyt ei ole aikaa sitä ajatella. Sitäpaitsi pääni pyörii hämmästyksestä…
Sitten minä ojennan kirjeen Swiateckille ja sanon ovenvartialle:
— Hyvä ystäväni, sano neidille, että tulen heti paikalla!… Odotappas… Minulla ei satu olemaan pientä rahaa, mutta tuossa on kolmen ruplan seteli (viimeinen!), vaihda se, ota rupla vaivoistasi ja anna loput minulle takaisin.