— Mutta nyt sen teet, — sanoo Ostrzynski tyynesti.
— Hänellä ei ole äitiä ja hänen äitinsä ei ole sairastunut! — huutaa
Wojtek Michalak.
— Se ei liikuta minua, — vastaa Ostrzynski arvokkaasti vetäen toisen hansikkaan kädestään.
— Mutta onhan sähkösanoma oikea?
— Oikea on.
Tämä vakuutus tekee minut aivan rauhalliseksi. Kiitollisuudesta minä kaadan hänelle punssia.
Hän nostaa lasin huulilleen, juo kulauksen ja lausuu sitten:
— Ensiksi sinun terveydeksesi, mutta tiedätkö, kenen maljan sitten juon?… Minä onnittelen kaksinkertaisesti!
— Mistä sen tiedät?
Ostrzynski kohauttaa olkapäitään.