— Suslowski kävi varhain tänä aamuna toimituksessa.
Swiatecki mutisee jotakin ihmisten julkeudesta. Minä en voi sietää enää kauempaa, vaan sieppaan hattuni.
Ostrzynski lähtee kanssani, mutta matkalla minä eroan hänestä ja muutaman minuutin kuluttua soitan toistamiseen Suslowskin ovikelloa.
Kazia avaa taas oven. Hänen vanhempansa eivät ole kotona.
— Kazia! — kysyn minä ankarasti, — tiesitkö sähkösanomasta?
— Tiesin, — vastaa hän rauhallisesti.
— Mutta Kazia!…
— Kuinka niin, armaani? Eihän siinä ole mitään ihmeellistä vanhempain puolelta. Heillä piti olla joku erikoinen syy voidakseen suostua sinuun.
— Entä sinä, Kazia?
— Ja minä käytin hyväkseni ensimäistä tilaisuutta. Saatat kai sen uskoa, Wladek?