— Tiedä sitten, että minä pukeudun harmaapäiseksi ukrainalaiseksi harpunsoittajaksi. Minulla on puku ja harppu, Ukrainassa olen ollut, lauluja osaan laulaa… Rouva Kolczanowska on ukrainatar, hän ottaa minut varmasti vastaan. Ymmärrätkös?…
— Mikä originelli ajatus! — virkkaa Eva.
Hänessä on siksi paljon taiteilijaa, ettei ehdotukseni voi olla häntä miellyttämättä. Hän on sitäpaitsi antanut minulle sanansa, ettei petä minua, eikä hänellä ole muuten mitään itse yritystä vastaan.
— Mikä originelli ajatus! — toistaa hän. — Helena rakastaa niin
Ukrainaansa, että hän varmaan tulee liikutetuksi, kun saa täällä
Varsovassa nähdä kotoisen harpunsoittajan… Mutta mitä sanot, miten
selität hänelle, että olet tänne Weichselin varsille joutunut?
Vasten tahtoaan joutui Eva intoni valtaan.
Me istumme ja alamme suunnitella salaliittoa… Päätökseksi tulee, että minä maalaan kasvoni sopivalla tavalla ja että Eva tulee noutamaan minut vaunuilla, jotta mahdollisimman paljon välttäisimme yleisön huomiota. Helena rouva ei saa ensinkään tietää asiasta, ja vasta jälkeenpäin on Eva paljastava hänelle salaisuuden.
Me iloitsemme suuresti suunnitelmastamme, sitten minä alan suudella
Evan käsiä ja hän pidättää minut aamiaiselle.
Illan vietän Suslowskien luona. Kazia on hieman närkästyksissään siitä, etten tullut aamulla, mutta minä kestän enkelin kärsivällisyydellä hänen huonon tuulensa ja ajattelen huomista seikkailua ja — Helenaa.
XIII.
Kello on yksitoista aamulla… Eva ei ole vielä tullut.