— Ennemmin hirsipuuhun! — murahtaa Swiatecki. — Inhottava nylkyri olen, siinä kaikki!
XV.
Illalla olen Suslowskien luona.
Istun Kazian kanssa salin komerossa pienellä sohvalla.
Rouva Suslowska istuu pöydän ääressä neuloen lampun valossa jotakin Kazian myötäjäisiksi, ja herra Suslowski lukee arvokkaasti saman pöydän ääressä "Leijan" iltanumeroa.
Minä en ole oikein hyvällä tuulella ja koetan vapautua mielialastani siirtymällä aivan lähelle Kaziaa.
Salissa vallitsee hiljaisuus. Kuuluu vain Kazian kuiskauksia, joka varottaa minua, kun yritän häntä syleillä:
— Wladek, isä voi nähdä.
Sitten alkaa "isä" lukea ääneen:
"Kuuluisan taiteilijan, herra Swiateckin maalauksen nimeltä 'Viimeinen tapaaminen' on tohtori Bialkowski tänään ostanut 1500 ruplasta."