— Niin, — sanon minä, — Swiatecki möi taulun varhain tänä aamuna.
Sitten koetan taas syleillä Kaziaa ja taas kuulen hänen kuiskaavan:
— Isä näkee…
Tahtomattani katson herra Suslowskiin. Yhtäkkiä huomaan hänen katseensa muuttuvan. Hän varjostaa kädellä silmiään ja kumartuu sanomalehden yli.
Hitto vieköön, mitä hän on mahtanut sieltä löytää?
— Isä, mikä sinun on? — kysyy rouva Suslowska.
Isä nousee, astuu pari askelta minua kohti, pysähtyy, katsoo minuun läpitunkevasti, vääntää käsiään ja alkaa huojuttaa päätään.
— Mikä teitä vaivaa? — kysyn.
— Siinä nähdään, kuinka kavaluus ja petos kuitenkin tulevat kerran ilmi! — vastaa herra Suslowski mahtipontisesti. — Hyvä herra, lukekaa, jos häpeältä saatte loppuun luetuksi!
Sen sanottuaan hän tekee sellaisen liikkeen kuin pukeutuisi toogaan ja ojentaa minulle "Leijan". Otan sanomalehden, ja katseeni kiintyy uutiseen, jonka nimikirjotuksena on: "Ukrainalainen harpunsoittaja". Joudun vähän hämille, mutta alan hätäisesti lukea seuraavaa: