"Muussa tapauksessa olisi tullut kapina kaupungissa, ja minähän olen täällä juuri ylläpitämässä rauhaa. Minun täytyi tehdä velvollisuuteni. En pidä liioittelusta. Sitäpaitsi olen hirveästi väsynyt… Jos minä olen päättänyt jonkun asian, niin uhraan ilman harkitsematta yhden ihmisen elämän kaikkein hyväksi; mieluummin vielä teen sen tässä tapauksessa, sentähden että tuo natsarealainen on sangen vähäpätöinen henkilö, josta ei kukaan mitään välitä. Se on paha hänelle itselle, ettei hän ole roomalainen."

"Aurinko ei valaise ainoassaan Rooman yli", lausui Antea.

"Jumalallinen Antea", vastasi maaherra, "minä voisin vastata sinulle, että aurinko paistaa maan päälle ainoastaan Rooman valtakunnan tähden, ja sentähden pitää kaikki uhrata sen hyväksi. Nyt on asianlaita siten, että kapinannostajat saattavat valtakunnan vaaraan… Mutta ennen kaikkia pyydän, ett et koettaisi yrittää minua tuomiota peruuttamaan. Cinna voi vakuuttaa, ett'ei se käy päinsä. Kun tuomio on langetettu, saattaa ainoastaan Caesari sen peruuttaa. Niin muodoin en minä voisikaan sitä tehdä, jos tahtoisinkin. Eikö totta, Cinna?"

"Täydellisesti totta."

Tämä puhe oli nähtävästi tehnyt kiusallisen vaikutuksen Anteaan, sillä hän sanoi ikäänkuin itseksensä: "Siis voi joutua kärsimään ja kuolemaan, vaikka olisi kuinkakin syytön?"

"Ei löydy ketään syytöntä", väitti Pontius Pilatus. "Totta kyllä on, ett'ei tämä natsarealainen ole tehnyt mitään rikosta; sentähden olenkin minä maaherrana pessyt käteni. Mutta ihmisenä hyljään minä hänen oppinsa. Tahallani puhelin oikein kauan hänen kanssansa. Tahdoin tulla selville hänestä ja sain sen vakuutuksen, että hän opettaa semmoista oppia, josta ei ennen ole kuultu puhuttavankaan… Jaa, se on sangen vaikeata ymmärtää. Elämän täällä maailmassa pitää perustaa järjelle. Hyve on välttämätöin. Kuka sitä voisi vastaan väittää? En minä suinkaan. Itse stoalaiset määräävät, että pitää tyynesti kohdella toisin ajattelevia. Mutta eivät he vaadi, että pitäisi luopua kaikista, koko omaisuudestansa, vieläpä jokapäiväisestä leivästäänkin. Kuule nyt, Cinna, sinä, joka olet ymmärtäväinen mies: mitä sinä ajattelisit minusta, jos minä ilman pienintäkään syytä antaisin tämän huvilan, jossa te asutte, noille ryysymekoille, jotka päivää paistattaen lojuvat Jaffa-portilla? Semmoista juuri natsarealainen vaatii… Hän sanoo myöskin, että pitää yhtälailla rakastaa kaikkia ihmisiä: hebrealaisia, roomalaisia, egyptiläisiä, afrikalaisia j.n.e…. Se oli minusta liikaa… Toiselta puolen taas, kun oli kysymys hänen omasta elämästään tai kuolemastaan, käyttäytyi hän niinkuin ei asia olisi lainkaan häntä koskenut. Hän opetti ja rukoili. Ei suinkaan ole minun velvollisuuteni pelastaa semmoista, joka ei itsestänsä välitä. Se, joka ei voi pitää itseänsä aisoissa, osottaa, että häneltä puuttuu ymmärrystä. Siinä on jo tarpeeksi, että hän kutsuu itseään Jumalan pojaksi. Mutta myöskin hän järkyttelee yhteiskunnan perusteita ja siten vahingoittaa ihmisiä. Itsestänsä ajatelkoon hän mitä tahtoo, mutta yhteiskunnan perustuksia ei hän saa järkytellä… Yksityisenä miehenä vastustan minä siis hänen oppiansa. Minä en kyllä usko jumaliin, mutta se ei mitään tee. Minä olen sitä mieltä ja vakuutusta, että uskonto on jotain välttämättömän tarpeellista, varsinkin ohjaksiksi kansanjoukoille. Hevoset täytyy valjastaa vaunujen eteen, vieläpä hyvin valjastaa… Muutoin ei natsarealaisen pitäisi kai paljokaan kuolemaa peljätä, sillä hän sanoo nousevansa ylös kuolleista."

Cinna ja Antea vaihtoivat silmäyksen, joka oli täynnä ihmetystä, ja huudahtivat:

"Nouseeko hän kuolleista?"

"Kolmen päivän kuluessa, ei enemmän eikä vähemmän. Niin ainakin väittävät hänen opetuslapsensa. Minä unhotin häneltä itseltä kysyä siitä… Kuitenkaan ei semmoinen puhe suuria merkitse, koskapa kuolema päästää kaikista lupauksista. Myöskään ei hän mitään kadota siinäkään tapauksessa, ett'ei hän nousisikaan ylös, sillä hänen oppinsa mukaan alkaa todellinen onni ja ijankaikkinen elämä vasta kuoleman jälkeen. Siitä puhuu hän täydellä vakuutuksella. Hänen Hadeksessaan mahtaa olla valoisampi kuin maan päällä, ja se, joka täällä eniten kärsii, pääsee varmimmin sinne. Siihen ei tarvitse muuta tehdä kuin rakastaa, rakastaa, alituisesti vain rakastaa."

"Ihmeellinen oppi!" virkkoi Antea.