"Minä tulin edeltä ollakseni vastassasi."
Cinna peljästyi ensi kerran elämässään.
Hän käsitti, että ellei hän ilman levottomuutta saata ajatella elämää haudan toisella puolen, niin levottomuus varmaan sinnekin häntä seuraa.
Tarttuen viimeiseen keinoon, päätti hän sentähden tavata noita viisaita miehiä Serapeumissa, heiltä saadakseen arvoitukseensa ratkaisun.
Mutta eivät nämäkään filosofit kyenneet tätä arvoitusta ratkaisemaan. Sen sijaan, ikäänkuin selityksen korvaukseksi, antoivat he Cinnalle arvonimen viisas, joka nimitys tavattiin lahjoittaa korkeasukuisille ja ylhäisessä asemassa oleville roomalaisille.
Kehno lohdutus. Arvonimi viisas annettuna miehelle, joka ei kyennyt saamaan selvitystä siinä, mitä hän eniten mietiskeli, tuntui suorastaan ironialta.
Mutta hän ajatteli, ettei Serapeum kai yhdellä kertaa ilmoittanut kaikkea tietoansa, ja saattoi siten pitää yllä heikkoa toivoa.
Etevin Aleksandrian filosofeista oli tuo jalo ateenalainen Timon, arvossa pidetty Rooman kansalainen. Jo useita vuosia oli hän asunut Aleksandriassa, jonne oli tullut tutkiakseen Egyptin salaisia tieteitä. Sanottiin, ettei kirjastossa löytynyt sitä pergamenttirullaa eikä paperikääröä, jota hän ei ollut läpilukenut, ja että hän muka omasi koko ihmisellisen viisauden.
Lisäksi oli hän lempeä ja tarkkanäköinen.
Ahdas-älyisten selittäjäin ja sanansaivartelijain parvesta eroitti Cinna hänet heti, kiintyi häneen ja teki hänen tuttavuuttansa sekä tuli lopulta hänen uskotuksi ystäväkseen.