Mies-raukka nousi pystyyn ja virkkoi läähättäen:
— Mitä te olette miehiänne? Mitä te minusta tahdotte? Minä en tee kellekään ihmiselle pahaa. Te olette musertaneet luitani. Jos olette metsänvartijoita, niin ottakaa pyssyni. Minä maksan sakot… mutta älkää taittako kaikkia luitani. Nyt on sota. Saalis on sen, joka tahtoo syödä. Saksalaiset pyydystävät ranskalaisia… sudet lampaita, kissat hiiriä… minä petoja ja jäniksiä, Sellaiset ovat ajat… kaikki pyydystävät.
— Mikä sinä sitten olet?
— Nimeni on Mathieu Benoit eli vanha Mathieu, jos suvaitsette.
— Hyvä, rauhoitu, vanha Mathieu! Me emme ole metsänvartijoita, emmekä aijo ottaa pyssyäsi, vielä vähemmin laahata sinua oikeuden eteen tai ottaa sakkoja — osoita vain meille tietä.
— Niin, mutta te olette ruhjoneet minun vanhat luuni, — mutisi salametsästäjä.
Selim kaivoi taskustaan muutamia kultakolikoita:
— Osta näillä uudet ja vastaa nyt kysymyksiini… Onko täällä preussilaisia?
— On.
— Ja ranskalaisia?