Vihdoin kysyin häneltä, kuinka kauan hän oli tuntenut Mirzan.
Silloin tuli häneen eloa, mutta sen sijaan että olisi vastannut kysyi hän vuorostaan, mitä varten me olimme tulleet näille seuduille. Vastasin hänelle, että minusta oli yhdentekevää, missä sain tapella, mutta Mirza oli tahtonut poikettavaksi tänne. Tytön kuumeentapainen levottomuus yltyi. Olisin ehkä jossain toisessa tilaisuudessa koettanut udella häneltä yhtä ja toista, mutta nyt esti minua siitä väsymys. Marx oli nukahtanut nojatuoliin ja kuorsasi, ja minä ajattelin enemmän unta kuin sydänsalaisuuksien utelemista.
Kohta palasivat Mirza ja ukko viereisestä huoneesta. Ukko istahti nyt viereeni, laski kätensä polvelleni ja alkoi puhua pitkiä, hajanaisia lauseita, tehden aina etukäteen käsillään liikkeitä, joiden piti kuvata hänen sanojaan. Sillaikaa lähestyi Mirza neiti La Grangea. Kuulin heidän vaihtavan muutamia pikaisia sanoja, ja senjälkeen näkyi Mirza hartaasti pyytävän jotakin. Onnistuin kuulemaan vain sanat: "Minä selitän kaikki!" sillä samassa teki ukko taas käsillään muutamia ennakkoliikkeitä ja sanoi sitten:
— Te saatte nukkua toisessa rakennuksessa. Teidän tarvitsee vain avata takaovi, niin pääsette suoraan humalatarhaan… aina metsään saakka.
Sitten nosti hän käden korvalliselleen ja kysyi:
— Hä?
Vihdoin sanoimme hyvää yötä. Toinen rakennus oli puutarhan äärimäisessä kulmassa, muutaman kivenheiton päässä huvilasta. Siellä ei nähtävästi asunut ketään, sillä astuessamme sisälle lehahti vastaamme humalan tuoksu, ja humaloita näkyi riippuvan siellä kuivamassa. Yksi huoneista oli kuitenkin kalustettu, ja lattialle oli levitetty kolme patjaa, päänalusia ja hursteja. Niin houkuttelevaa vuodetta en ollut nähnyt pitkiin aikoihin, ja minä heittäydyin levolle, ajattelematta edes riisuutua. Selim ja Marx eivät liioin riisuneet yltään, vaan kävivät makuulle täysissä pukineissa, ja kaikilla oli ratsupyssy lähellään siltä varalta, että niitä tarvittaisiin.
— Kuule, — sanoi Mirza. — Nyt on hetki tullut, jolloin minun täytyy tunnustaa ja selittää sinulle kaikki…
Sen verran kuulin, mutta nukahdin sitten, ja nukuinkin niinkuin tukki, mutta en toki paria tuntia enempää.
Kello kahden ajoissa heräsin äkkiä.