Ensi alussa en voinut muistaa, missä olin, mutta sitten selvenivät ajatukseni, ja minä katsahdin ikkunasta ulos.
Heikko vaaleanpunainen valo loisti sisälle.
Mutta se ei ollut päivänsarastusta, vaan kaukaisen tulipalon kajastusta.
— Siellä palaa, — ajattelin itsekseni, mutta en tuntenut vähintäkään halua jättää lämmintä vuodettani.
— Mahtavat tapella siellä.
Ja siellä tapeltiinkin.
Hetkisen kuluttua kuulin kiväärin pauketta etäältä.
Kaukaiset, kumeat laukaukset, nopeat ja tasaiset kuin säveljakso, taukosivat toisinaan ja kaikuivat sitten taas kaksinkertaisina.
Väliaikoina kuului Marxin kuorsausta.
Jonkun ajan kuluttua tuntui minusta aivan kuin olisivat laukaukset kuuluneet lähempää, ja jokunen kanuunan jyrähdys tärisytteli ikkunanruutuja. En tahtonut vielä nousta ylös, mutta päätin kuitenkin varovaisuuden vuoksi herättää Mirzan.