Kuu ja punerva hohde valaisi heitä.

— Sinä minun ainoani, ainoani! — kuiskasi Mirza intohimoisesti.

— Annathan anteeksi? — jatkoi hän hetken kuluttua.

Hänen äänensä ja suudelmansa kuuluivat yli voimakkaimpienkin pyssynpamausten.

Kuulin vielä muutamia yksinäisiä lauseita:

— Tulin ainoastaan…

Aloin pelätä, että taistelu leviäisi La Mareen saakka ja katsoin varovaisuuden vaativan meitä olemaan valppaina. Vetäysin senvuoksi pensaikkoon ja vihelsin hiljaa sovitun merkin.

Heti alkoi pensaista kuulua rapinaa ja samassa ilmestyi eteeni Mirza säihkyvin silmin ja hehkuvin poskin, läähättäen mielenliikutuksesta.

— Mikä on hätänä? — kysyi hän.

— Tappelevat.