— Etäällä. Älä käytä väärin merkkiä, sinä leikittelet. Merkki tietää: vaara on lähellä.
— Häiritsinkö sinua?
Mirza pysähtyi äkkiä.
— Sinä näit?…
— Näin.
Hän vaikeni hetkiseksi, sitten syleili hän minua.
— Hyvä, — sanoi hän. Käykäämme sisälle, minulla on sinulle paljon kerrottavaa. Nyt et kai nukahda?
— En, sen lupaan.
Me menimme sisälle. Minä heittäysin patjalleni, Mirza istahti omalleen ja alkoi:
— Sinun mielestäsi olen ehkä toiminut itsekkäästi, mutta arvelin, että sinusta oli sama, missä sait tapella. Sitäpaitsi seuraa minua aina onni, mutta sinua ei, ja sentähden ajattelin, että jos sinä sidot kohtalosi minun kohtalooni, joudut sinä myöskin osalliseksi minun onnestani. Mutta asian voi muuttaa. Minä olen antautunut hyvin vaaralliseen seikkailuun. Nyt kerron sinulle mihin. Jos tahdot, niin voit peräytyä, vielä ei ole myöhäistä. Mutta sano minulle, olisitko joka tapauksessa lähtenyt sotaan?