— Kykenee kylläkin: se voisi saartaa hänet joukoillaan ja tuhota hänet perin pohjin. Mutta diktaattori ajattelee yleistä mielipidettä. La Rochenoiren nimi on käynyt julkiseksi, hän on jo otellut nelisenkymmentä kertaa ja useimmiten suoriutunut voittajana. Olen sentähden saanut käskyn menetellä varovasti, mikä ei minua juuri miellytä! Säästän La Rochenoirea niin kauan kuin hänellä on sotilaat puolellaan, mutta hekin alkavat napista. Minä en vedä esille nimitystäni heti, vaan vasta sitten kun olen voittanut sotilaat puolelleni. Mutta jos La Rochenoire antaisi käskyn ampua minut, niin ammun kuulan hänen otsaansa ja vedän esille nimitykseni. Epäilen kuitenkin niin käyvän. La Rochenoire tietää, että minä olen hyvissä väleissä nykyisen diktaattorin kanssa. Ampua minut olisi samaa kuin "polttaa kaikki laivansa", ja sitä ei hän toki tahtone. Saammehan muuten nähdä. Toivottavasti ei tarvitse mennä äärimäisyyksiin. Se on hallituksen toivo. La Rochenoire ei tiedä asiasta mitään. Niin ovat asiat. Sano nyt minulle ajatuksesi.
— Ajatukseni on, että olisit tehnyt paremmin, jos olisit sanonut minulle kaikki samalla kertaa.
— Menettelin väärin, mutta pelkäsin, että sinä voisit saada minut luopumaan aikeestani.
— Ja miksi sinä sitten houkuttelit minut mukaan?
— Vielä ei ole myöhäistä vetäytyä takaisin. Sinä sanoit olevan yhdentekevää, missä saat tapella. Jonkun matkan päässä täältä oleskelee Corbeaun vapaajoukko. Sinä voit liittyä siihen. Varmuuden vuoksi olen hankkinut sinulle paikan.
— Kuule nyt, Selim! — sanoin minä. — Sinä tahdot kostaa, ja tee se, mutta tapa ei minua miellytä, Voisin kyllä käsittää, jos sinä etsisit La Rochenoiren ja muitta mutkitta ampuisit luodin hänen otsaansa, mutta sinä aijot ensin voittaa hänen luottamuksensa ja sitten pettää hänet.
— Minä en ole valinnut tapaa. Sellaiset ovat saamani määräykset, ja niitä täytyy minun noudattaa, minkä myöskin olen luvannut tehdä, sillä ei siinä kylliksi, että ilman muuta surmaan hänet. Ensin täytyy minun saada nöyryyttää hänet mitä julmimmin. Minä en välitä, onko se kaunista vai eikö. Minä olen tattari. Minä janoan kostoa!
Ja hän olikin sillä hetkellä aivan kuin täysiverinen tattari.
— Ajattele, mitä hän on minulle tehnyt! Ajattele, että Lydia on hänen morsiamensa!
Ja hän alkoi hieroa käsiään niin että nivelet nauskuivat.