Hetkisen kuluttua lisäsi hän:
— No, seuraatko sinä minua vai etkö?
— Seuraan. Jos asia toimitetaan heti, niin autan sinua, muussa tapauksessa luovun koko puuhasta.
— Tee se! Hyvä! Kiitos!
Hän puristi kättäni.
— Missään tapauksessa, — lisäsi hän, — me emme mene yhtaikaa leiriin, jottemme herätä epäluuloa. Minun täytyy päästä sinne ensin — sitten tulette te, sinä ja Marx. Me emme ole tuntevinamme toisiamme. Siten ainakin tulette suojatuiksi hänen kostoltaan, jos jotakin tapahtuu.
Minä en tahtonut suostua siihen, mutta Mirza huomautti, ettei meillä ollut oikeutta vetää mitään aavistamatonta Marxia mukaamme. Minä mukaannuin.
— Koska sinä lähdet matkaan? — kysyin minä.
— Päivän koittaessa. Te jäätte tänne vielä muutamiksi päiviksi.
Sitten tarttui hän taas käteeni.