Kahta päivää myöhemmin hyökkäsi hän Deux-Pontsin kylään, jossa preussilainen osasto majaili. Hän ei hyökännyt sen kimppuun yöllä, vaan keskellä kirkasta päivää. Hän pani toimeen oikean taistelun, ja se tuotti hänelle uusia laakereita entisten lisäksi.
Mirza toimi nyt vastoin La Rochenoiren käskyä ja odotti sen varmasti saavan aikaan jotakin ratkaisevaa.
Samalla tuli tieto, että La Rochenoiren kimppuun oli hyökätty ja että hän oli kärsinyt tuntuvan tappion. Tämän kuultuaan lausui Mirza upseereille:
— La Rochenoire tuhoaa ihmisiä, joista olisi minulle suurta hyötyä.
Upseerit katsoivat toisiinsa vaieten.
Sensijaan että Mirza hyökkäsi Deux-Pontsiin, olisi hän voinut rientää La Rochenoirea auttamaan, sillä meillä oli nyt vapaampi toimintamahdollisuus. Liikkuvat kolonnat olivat jo hajoitetut, ja pääjoukkonsa lähettivät preussilaiset ranskalaista armeijaa vastaan.
Saman päivän iltana saapui muuan La Rochenoiren upseeri luoksemme, tuoden määräyksen että Mirzan piti viipymättä saapua pääleiriin.
Muistan tuon kohtauksen aivan yhtä elävästi kuin olisi se tapahtunut eilen. Upseeri seisoi Deux-Pontsin maistraatin ovella, kaksi sormea hatunreunassa, Selim istui pöydän ääressä lukien verkkaan käskykirjettä.
Silmäilin häntä tarkkaavasti. Kärsimykset ja vaivat kuvastuivat hänen kasvoillaan. Hän oli laihtunut ja käynyt kalpeaksi ja vanhemmaksi, ja hänen ennen niin lempeät, nuorekkaat kasvonsa ilmaisivat nyt ankaruutta ja jäykkyyttä. Saattoi havaita, että hän oli tottunut itse käskemään, eikä käskyjä vastaanottamaan.
Äkkiä nousi hän ylös, meni upseerin luo, repi käskykirjeen rikki hänen silmiensä edessä ja heitti palaset lattialle.