— Tervehtikää La Rochenoirea ja sanokaa, että minä lähden La Mareen, — sanoi hän kylmästi. Upseeri kumarsi ja meni. Sitten kääntyi Mirza minuun:

— Kutsu upseerit kokoon!

Muutamien minuuttien kuluttua palasin toverieni seuraamana.

— Herrat ovat hyvät ja lukevat ääneen tämän kirjoituksen!

Joku upseereista luki diktaattorin käskykirjeen.

Mirza seisoi levollisena ja kylmäkiskoisena.

Synkkä hiljaisuus vallitsi.

— Hyvät herrat, — virkkoi Selim. — Oltuanne lain suojelusta vailla oleva ryövärijoukkue, tulee teistä taas tasavaltalaisia sotureita. Osoittamanne urhous on taivuttanut hallituksen anteeksiantoon. Minulla on oikeus rangaista, mutta minä annan mieluummin anteeksi. Niille, jotka eivät hyväksy menettelyäni, jota olen leiriin tultuani noudattanut, ilmoitan että olen toiminut määräysten mukaan; sitäpaitsi en ole velvollinen tekemään teille tiliä. Lisään vielä, että sen, joka ryhtyy minua vastustamaan, ammutan heti.

Yksikään sana ei noussut vastustamaan tätä pontevata puhetta. Hetkisen kuluttua astui vanhin upseeri, harmaahapsinen, italialaissyntyinen Michaelis esiin, nosti sormensa hatun reunaan ja virkkoi:

— Odotamme määräyksiä.