Minut määrättiin viemään hänelle tieto tuomiosta. Tehtävä oli perin kiusallinen. Vastoin kaikkia oletuksia ei hän ottanut minua vastaan ainoastaan tyynesti, vaan vieläpä kohteliaasti. Kun minä surullisen tehtäväni suoritettuani valmistauduin lähtemään, virkkoi hän:

— Tiesin teidän äänestävän kuolemantuomiota vastaan. Jos teidän äänenne olisi ratkaissut tuomion, olisitte te tehnyt minulle huonon palveluksen.

Ennen lähtöäni tarkastin vahdit. Kaksi sotilasta seisoi oven edessä ja yksi humalatarhan puoleisen ikkunan alla.

La Rochenoirella ei ollut minkäänlaisia pakenemismahdollisuuksia.

Sitten palasin päämajaan, mutta sinä yönä en saanut unta silmiini. Koska tuomion täytäntöönpanon tuli tapahtua La Rochenoiren sotilaitten läsnäollessa, määrättiin minut noutamaan La Rochenoiren jälelle jäänyt joukko.

Se vei vähintään kaksi päivää. En tuntenut erikoista halua lähteä sille retkelle, mutta vielä vähemmin olisin suonut Mirzan lähettävän jonkun toisen.

Otin sentähden kymmenkunnan Corbeaun ratsumiestä mukaani ja läksin matkaan.

Heti La Maren ulkopuolella näkivät sotilaat kirkon lähellä miehen, joka aikoi piiloutua hautuumaan aidan taakse. He ottivat miehen kiinni ja laahasivat hänet eteeni.

Tunsin hänet entiseksi oppaaksemme Hugoniksi.

— Mitä sinä täältä haet? — kysyin ankaralla äänellä.