Ja herra Krzeczowskin hillitön kunnianhimo nousi haukan siivillä korkeuteen. Hän tiesi hyvin, että nuori Potocki ei mitenkään ehdi tänne ennen seuraavaa yötä. Kuka siis repäisee irti hydran pään? Krzeczowski! Kuka sammuttaa kapinan, joka hirveänä tulipalona voi sytyttää koko Ukrainan? Krzeczowski! Ehkä vanha hetmani tulee vähän pahoilleen, että tämä tapahtuu ilman hänen poikapahasensa osanottoa, mutta pian se raivo on ohi ja kaikki kunnian ja kuninkaallisen armon säteet valaisevat voittajan otsaa.
Ei! Täytyy kuitenkin jakaa kunnia vanhan Barabaszin ja Grodzickin kanssa. Herra Krzeczowski kävi hyvin synkäksi, mutta muuttui sitte yhtäkkiä leppeämmäksi. Barabasz, tuo vanha pölkky, voidaan minä päivänä hyvänsä kuopata maahan eikä Grodzicki halua mitään muuta kuin jäädä Kudakiin peloittelemaan silloin tällöin tatareja kanuunillaan; jää siis yksin Krzeczowski.
Kunhan hän vain saisi Ukrainan hetmaninarvon!
Tähdet vilkuttelivat taivaalla ja everstistä tuntui siltä kuin ne olisivat olleet jalokiviä hetmanin nuijassa. Tuuli lepatti kaislikossa ja hänestä tuntui siltä kuin hetmanin hevoshäntälippu olisi lepattanut.
Kudakin tykit yhä jyrisivät.
— Chmielnicki panee kaulansa miekan alle, mietti eversti edelleen, — mutta oma syy, kaikki olisi voinut olla toisin, jos hän olisi heti lähtenyt Ukrainaan… olisi voinut olla toisin. Siellä kaikki kiehuu ja käy, siellä on ruutia, joka odottaa vain sytyttävää kipinää. Valtakunta on mahtava, mutta sillä ei Ukrainassa ole sotavoimia ja kuningas on vanha ja kivuloinen.
Yksi ainoa zaporogilaisten voittama taistelu saisi aikaan arvaamattomia asioita…
Krzeczowski painoi kasvot käsiinsä ja istui liikkumattomana. Tähdet laskivat sillävälin yhä alemma, verkalleen liketen aroa. Ruohoissa lepäilevät viiriäiset alkoivat pyrähdellä lentoon, pian oli aamu koittava.
Vihdoin vahvistuivat everstin mietteet järkähtymättömiksi. Huomenna hän törmää Chmielnickiä vastaan ja murskaa hänet tomuksi. Hänen ruumiinsa ylitse käy tie rikkauksiin ja arvoihin ja Krzeczowskista tulee rankaiseva ase valtakunnan käteen, sen puolustaja ja vastaisuudessa yksi sen arvohenkilöjä ja senaattoreja. Kun hän on voittanut zaporogilaiset ja tatarit, ei häneltä enään kielletä mitään.
Ja kuitenkin — hänelle ei annettu Litynin starostakuntaa!