— Ette kadu kauppojanne uudessa palveluksessa! huudahti iloissaan
Krzeczowski.
— Mutta sillä ehdolla…
— Suostun niihin jo edeltäpäin.
— Jos niin on, niin sitä parempi. Meidän välipuheemme valtakunnan kanssa päättyy kesäkuussa. Kesäkuusta lähdemme teidän palvelukseenne.
Kirous pääsi Krzeczowskin huulilta, mutta hän hillitsi raivonsa.
— Teettekö pilkkaa, herra everstiluutnantti? kysyi hän.
— En, vastasi Werner tyynesti. — Meidän sotilaskunniamme käskee pitämään kiinni sopimuksesta. Palveluksemme loppuu kesäkuussa. Me palvelemme rahasta, mutta emme ole pettureita. Muuten ei kukaan meitä palkkaisi ettekä te itsekään luottaisi meihin, sillä kuka teille takaisi, ettemme ensimäisessä taistelussa menisi jälleen hetmanien puolelle.
— Mitä sitte tahdotte?
— Että antaisitte meidän mennä.
— Siitä ei tule mitään, hullu mies! Minä käsken hakata teidät maahan.