— Olkaa hyvä ja lukekaa.
Herra Skrzetuski alkoi:
— "Sinun suojaasi pakenemme, pyhä jumalanäiti…" Mitenkäs tässä on puhe valakialaisista? Tämähän on messua.
— Olkaa hyvä ja lukekaa eteenpäin.
— "… Jotta tulisimme Kristuksen uhreista otollisiksi. Amen!"
— No ja nyt kysymys…
Skrzetuski luki:
— "Kysymys: miksikä valakialaista ratsuväkeä sanotaan kevyeksi? Vastaus: sillä se pakenee kevyesti." Hm, totta puhutte. Tosiaankin, tässä kirjassa vallitsee kummallinen asioiden sekoitus.
— Tämä on, nähkääs, sotamiesten kirja. Rukousten viereen on siinä liitetty kaikenlaisia sotilaallisia selityksiä, joista saa oppia tuntemaan eri kansoja ja tietämään mikä niistä on parempi, mikä huonompi. Mitä sitte valakialaisiin tulee, niin osoittautuu oikeaksi, että pojat siellä ovat pelkureja ja sitäpaitsi suuria pettureita.
— Että he ovat pettureita, se pitää paikkansa. Ilmeneehän se jo ruhtinas Michalin seikkailuistakin. Varmaa se on, ja minä olen itsekin sen kuullut, ettei sikäläinen ole luonnostaan mikään erinomainen sotilas. Mutta muuten on ruhtinaalla erinomainen lippukunta valakialaista väkeä, jossa herra Bychowiec on alipäällikkönä, en kuitenkaan tiedä varmaan, onko siinä edes kahtakymmentä varsinaista valakialaista.