— Kumarran nöyrästi sekä teille, ruhtinatar, että teille nuori ruhtinatar Helena, sanoi viides ratsastajista.
— Bohun, sanoi vanha ruhtinatar, — oletko, haukkani, saapunut rykmentistä? Onko teorba mukana? Terve, terve. Hoi, pojat, olen jo pyytänyt arvoisia herroja yöksi Rozlogiin ja kumartakaa nyt vuorostanne tekin heitä. "Vieras taloon, Jumala taloon." Olkaa tervetulleet kattomme alle.
Bulyhat nostivat lakkiaan.
— Pyydämme nöyrimmästi arvoisia herroja astumaan matalaan majaamme.
— Hänen korkeutensa lähettiläs ja herra luutnantti ovat jo luvanneet tyytyä siihen mitä talomme voi tarjota. Saamme nyt siis ottaa vastaan arvoisat ritarit, vaikken tiedä, kuinka meidän köyhä ravintomme tulee maistumaan herroille, jotka ovat tottuneet hoviherkkuihin.
— Sotilaan ruualla me elämme emmekä hoviherkuilla.
Ja herra Rozwan Ursu lisäsi:
— Olenpa minä jo saanut kokea aatelistalojen vieraanvaraisuutta ja tiedän, ettei hovinkaan aulius vedä sille vertoja.
Vaunujen kulkiessa eteenpäin vanha ruhtinatar Puhui edelleen:
— Kauvan, kauvan siitä jo on, kun meillä oli hyvät ajat. Volyniassa ja Liettuassa elää vielä Kurcewiczeja, jotka pitävät kemuja ja viettävät ylimyksen elämää, mutta he eivät tahdo tuntea köyhempiä sukulaisiaan, josta heitä Jumala rangaiskoon. Me elämme köyhästi, melkein kuin kasakat, mutta herrat saavat antaa sen anteeksi ja ottaa vastaan mitä hyvästä sydämestä tarjoamme. Minulla ja pojillani on hallussamme yksi kylä ja toistakymmentä lopottia. Lisäksi meillä on holhottavanamme tämä neiti.